Mönkijät ovat muuttuneet suuresti alkuaikojen hitaista ja kömpelöistä kolmipyöräisistä, joiden kanssa piti tyytyä ajelemaan pitkin teitä muun maaston ollessa liian haastavaa. Tänä päivänä modernit ja vahvat mönkijät sekä UTV:t eli vierekkäin istuttavat kulkuneuvot ovat suunniteltu tarpomaan hiekalla, soralla, mudassa, mullassa ja kivikoissa ilman ongelmia. Ne sopivat erityisesti maatiloille, metsästäjille, ulkoilmaurheilua harrastaville ja heille, jotka rakastavat jännittäviä retkiä vaihtelevassa maastossa. Laitteiden teknologia, kapasiteetti ja samalla suosio on kasvanut huikeasti niiden alkuajoilta 1970-luvulla.
Mönkijöitä on voinut rekisteröidä nyt muutaman vuoden ajan tieliikennekäyttöön, joka on erityisesti kasvattanut niiden suosiota. Tätä ennen niitä pystyi käyttämään ainoastaan maastossa, kotipihalla ja suljetuilla alueilla. Yhä monelle mönkijä on edelleen tärkeä ja hyödyllinen työväline – jopa välttämättömyys. Lisävarusteiden kanssa mönkijää voikin käyttää maastokuljetuksessa, lumitöissä ja maanmuokkaustöissä. Tieliikennemönkijät voivat ajaa jopa liikennerajoitusten mukaan, mutta maastossa vauhdin sijaan tehot ja käyttöominaisuudet ovat tärkeimpiä. Mönkijää ostaessa onkin hyvä valita sellainen kone, joka sopii tarvittavaan käyttöön.
Mönkijän käyttäminen kesällä
Mönkijöitä myydään eniten juuri keväällä ja kesällä. Niitä käytetäänkin eniten lumettomina aikoina, vaikka ne sopivat erinomaisesti myös talvioloihin. Lain mukaan mönkijöitä voi käyttää maastossa, joka tarkoittaa peltoja, niittyjä, puistoja, tiettömiä luonnonsuojelualueita ja myös jääalueita sekä ei yleisessä käytössä olevia teitä. Yleisesti ottaen maasto käsittää kaiken sen, mikä ei ole yleistä tietä. Kesäisin ulkoilmaretkeily, työnteko metsässä tai tilalla sekä jopa metsästys onnistuu mönkijällä vaivatta. Tiemönkijöillä voi ajaa myös yleisillä teillä, mutta ajajalla pitää olla B-luokan ajokortti.
Tiemönkijöiden lisäksi tiellä voi ajaa T3-luokan traktoriksi hyväksytyllä mönkijällä. Maastossa käytettäessä siihen pitää olla maanomistajan tai -haltijan lupa. Lain mukaan tienä pidetään teitä, katuja, torialueita ja kaikkia samanlaisia väyliä sekä alueita, joita käytetään liikkumiseen ajoneuvoilla. Jalkakäytävät ja pyörätiet sekä niiden välittömässä läheisyydessä luetut alueet luetaan niin ikään tieksi lain silmissä. Vaellusreiteillä ei saa käyttää mönkijöitä, sillä ne on tarkoitettu vain kävelyyn tai hiihtoon. Mönkijöitä voi käyttää aina liikenteeltä suljetulla alueella, joka on hieman monimutkainen käsite.
Mönkijän käyttäminen talvella
Mönkijöillä pystyy ajamaan talvisinkin, kunhan ajoneuvo on siihen sopiva. Talvikäyttöön tarkoitettua mönkijää ostaessa niiden ominaisuuksia voi joutua tutkimaan enemmän, koska kaikki mönkijät eivät siihen sovellu. Niitä voi kuitenkin edelleen käyttää kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, kuten teillä ja maastossa. Talvisin listaan lisätään jääalueet, joiden päällä mönkijöillä voi ajaa jopa nopeammin kuin yleisillä teillä. Jääalueiksi luetaan kaikki ne vesialueet, joita peittää jää. Tällöin ajaja joutuu kuitenkin kiinnittämään huomiota ohuempiin rantajäihin, alueen asukkaisiin ja muihin jäällä liikkuviin, kuten retkiluistelijoihin.
Lumisessa maastossa mönkijän käyttäminen voi olla haasteellista. Mönkijöillä pitää ajaa marraskuun alusta maaliskuun loppuun asti talvirenkailla. Mönkijöihin myydään nastarenkaita sekä lumiketjuja, joita voi asentaa renkaiden päälle ja täten saada pitoa. Nastoja on eripituisia riippuen siitä, missä mönkijää käytetään: teille riittää lyhyemmät nastat kun taas maastossa tarvitaan jo pitempiä. Teillä ajaminen koetaan yleensä hyvin vaikeaksi, koska teille syntyy jäisiä uria isommista henkilöautoista, joten talvikäyttö koostuu pääosin lumitöistä ja metsätöistä.
Oikea mönkijä oikeanlaiseen maastoon
Mönkijöiden yleisin moottorityyppi on nelitahtimoottori. Pienemmissä mönkijöissä on kuitenkin melkein aina kaksitahtisia moottoreita. Nelitahtiset ovat ympäristöystävällisempiä, sillä ne eivät haise, ne ovat hiljaisia ja kuluttavat vähemmän polttoainetta. Maastokäyttöön kannattaakin valita mönkijä, jolla on suuri vääntömomentti. Tällöin tehokasta moottoria ei tarvita vauhtiin, vaan moottorin pitää soveltua hiljaiseen ajamiseen suurilla kierroksilla. Lisäksi maastossa tarvitaan nelivetoinen mönkijä, tosin markkinoilta löytyy myös vahvempia kuusivetoisia mönkijöitä. Takavetoiset mönkijät sopivat paremmin tiellä ajamiseen ja pihakäyttöön sekä oikeilla lisävarusteilla lumitöihinkin.
Mönkijöihin saa lisäksi monenlaisia renkaita, jotka kannattaa valita juuri käyttöpaikan mukaan. Leveä ja pienikuvioinen rengas sopii parhaiten puistoon ja nurmikentillä ajamiseen. Maastossa sekä lumessa liikkuminen vaatii järeitä, karkeakuvioisia sekä leveitä renkaita. Lisäksi maastossa ajettaessa mönkijöiden ilmavara on hyvä olla korkea, jotta se ei juuttuisi maastoon. Ilmapainetta vaihtelemalla etenemistä voi parantaa. Maanteillä ja tavallisilla teillä käyttämiseen kannattaa valita maantierenkaat. Ne ovat tukevat ja kestävät hyvin esimerkiksi kaarreajoa. Talvirengaspakon aikana maanteillä täytyy ja kannattaa ajaa talvirenkailla.
Mönkijä vai UTV?
Mönkijät ovat ketteriä, kevyitä ja ne pystyvät nopeisiin käännöksiin. Täten ne sopivat esimerkiksi tiheissä metsissä liikkumiseen sekä nopeaan tavarankuljetukseen. Pienemmän kokonsa takia mönkijöitä voi myös helpommin kuljettaa esimerkiksi peräkärryssä paikasta toiseen. Mönkijällä ajaminen vaatii kuitenkin fyysisesti enemmän sen ajajalta, jonka täytyy tasapainotella käännöksissä ja maaston pompuissa. Tukevammassa UTV:ssa eli vierekkäin istuttavissa kulkuneuvoissa istutaan vierekkäin vyöt kiinni ja vain nautitaan matkasta. Ne sopivatkin parhaiten tilanteisiin, jolloin on paljon kuljettavaa, ja sitä tarvitaan tiettyihin raskaampiin työtehtäviin kuten vetotöihin.
Mönkijät metsästyksessä
Lain mukaan moottoriajoneuvoja ei saa käyttää metsästyksen välittömänä apuna kuten esimerkiksi jäljityksessä, ajamisessa tai saaliin kaatamisessa. Moottoriajoneuvoilla tai mönkijöillä ei saa myöskään kuljettaa asetta maastossa, vaan se on sallittua ainoastaan tiellä. Tiellä tarkoitetaan kaikkia teitä: yleisiä ja yksityisiä. Aseen pitää olla tällöin myös lataamaton ja suojuksensa sisässä. Missä tahansa maastossa mönkijällä ajaa, on ajajalla velvollisuus olla aiheuttamatta vahinkoa luonnolle eikä ajolla saa aiheuttaa merkittävää meluhaittaa. Aiheutetut vahingot joudutaan korvaamaan.