Moottorikelkkailu on Suomen merkittävin talvikauden motorisoitu liikuntamuoto. Sillä on huima merkitys matkailualalla, harrastuksena ja työkäytössä. Erityisesti Pohjois-Suomessa moottorikelkoilla on suuri taloudellinen vaikutus, mutta ne ovat tärkeitä myös maan muissa hiihto- ja lomakeskuksissa.

Suomessa moottorikelkkoja on rekisteröity noin 150 000 kappaletta. Rekisteröidyt kelkat muodostuvat urheilukelkoista, hyötykelkoista ja retkeilykelkoista. Työkelkat ovat suunniteltu vetotehtäviin, vapaa-ajan kelkat perhe- ja retkikäyttöön ja urheilukelkoissa taas on panostettu urheilullisuuteen, moottoritehoon ja hyviin reittiajo-ominaisuuksiin. Ne eivät sovellu umpihangessa ajoon.

Moottorikelkaksi kutsutaan kevyttä kulkuneuvoa, joka kulkee maalla telamaton avulla. Moottorikelkkaa ohjataan kääntämällä ohjaustankoa, jonka tehtävä on kääntää kelkan edessä olevia suksia tai suksiparia. Pehmeällä alustalla kääntäminen tehdään pelkästään kallistamalla kelkkaa haluttuun suuntaan. Kelkkaa kuljettaa eteenpäin moottorin alla oleva päättymätön telamatto, ja kelkan moottori on yleensä kaksi- tai nelitahtinen polttomoottori, joita on lisäksi ilma- tai nestejäähdytteisiä. Moottoreiden iskutilavuus vaihtelee 150 ja 1500 kuution välillä. Joissakin moottorikelkoissa on lisäksi peruutusvaihde.

Moottorikelkkailun historiaa

Ensimmäiset moottorikelkat valmistettiin arvioiden mukaan Yhdysvalloissa 1920-luvulla. Jalastaan loukkaantunut Carl Eliason rakensi itselleen kulkuneuvon, jolla pystyi kulkemaan lumiolosuhteissa, ja haki sille patentin vuonna 1927. Samoihin aikoihin myös Suomessa ranualainen Matti Lohi rakennutti moottorikelkkaa muistuttavan ajoneuvon, jota kutsuttiin ummenajokiksi.

Myös tehtaat valmistivat 1930-luvun vaihteessa jalaksilla kulkevia, lentokonemoottorilla ja potkurilla liikkuvia moottorirekiä erityisesti puolustusvoimien käyttöön. Sodan aikana Suomi haali sotasaaliina neuvostoliittolaisia moottorirekiä. Ensimmäiset kaupalliset moottorikelkat kehitettiin ja laitettiin myyntiin vasta 1950-luvulla yhdysvaltalaisen moottorikelkkavalmistaja Polariksen toimesta.

Aivan uudenlaisen kulkuneuvon ilmestyttyä markkinoille myös muut valmistajat innostuivat kehittämään omia versioitaan. Kanadalainen Bombarier-yhtiö toi markkinoille vuonna 1959 oman kevyen Ski-Doo-moottorikelkan. Moottorikelkkojen suosio räjähti kasvuun, ja elettiin moottorikelkkailun kulta-aikaa. Parhaimmillaan 1960- ja 70-luvuilla moottorikelkkavalmistajia oli markkinoilla 150 kappaletta.

Suomessa ensimmäiset kaupalliset moottorikelkat valmistettiin vuonna 1966. Nykyään markkinat ovat tasaantuneet ja kelkkoja valmistetaan noin 100 000 – 200 000 kappaletta vuodessa. Valmistajien määrä on kutistunut kymmeneen, joista suurimmat ovat Arctic Cat, Lynx, Polaris, Ski-Doo ja Yamaha.

Nykyaikaiset moottorikelkat

Teknologian kehityksen myötä nykyaikaiset moottorikelkat ovat huomattavasti monikäyttöisempiä kuin ensimmäiset mallit. Nykyaikaiset moottorikelkat sopivat jopa koko perheen harrastukseksi, ja lisävarusteiden avulla niitä voi räätälöidä juuri omaan käyttöön sopiviksi. Tämän päivän moottorikelkkoja ajetaan pystymmässä ajoasennossa kuin ennen, ja urheilumallien telamattoihin on lisätty pituutta. Niin sanotut puolipitkät crossover-mallit ovat erityisen suosittuja, sillä ne sopeutuvat niin urheilulliseen käyttöön kuin perheretkillekin, eivätkä ne uppoa umpihankeen. Umpihankeen sopeutuvat kelkat ovat pitkätelaisia freeride-kelkkoja, jotka ovat myöskin kasvattaneet suosiotaan.

Monet kunnat ylläpitävät talvisin erinomaisia, satojen kilometrien pituisia moottorikelkkareittejä, joilla nelitahtisella, urheilullisemmalla moottorikelkalla pystyy kulkemaan erittäin hiljaisesti ja näppärästi. Nelitahtikelkkoihin ollaan lisätty myös turbo-ominaisuuksia, jotka ovat kasvattaneet moottorien tehoa jopa 220 hevosvoimaan asti.

Urheilukelkkojen lisäksi rekikuormien vetämiseen pystyvät työkelkat ovat edelleen suosittuja. Niissä on leveä telamatto ja jämerä voimalinja, minkä johdosta ne sopeutuvat erinomaisesti metsätöihin. Nykyisten moottorikelkkojen päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin 90-luvulla valmistettujen mallien, joita on edelleen runsaasti käytössä.

Moottorikelkan käyttöön liittyvä lainsäädäntö

Moottorikelkkailua sääntelevät tärkeimmät lait löytyvät tieliikennelaista, maastoliikennelaista ja maastoliikenneasetuksista. Moottorikelkkaa saa kuljettaa 15 vuotta täyttänyt henkilö, mutta suljetuilla alueilla kelkkaa voi kuljettaa myös alle 15-vuotias. Moottorikelkkareiteillä kuljettaessa, tietä ylittäessä tai muissa lain määräämissä tilanteissa tiellä ajamiseen tarvitaan vähintään T-ajokortti.

Yleisesti kelkkaa ei saa ajaa yleisillä teillä muuten kuin niissä tapauksissa, jolloin maastossa liikkuminen on mahdotonta. Maastossa liikkuminen vaatii aina maanomistajan luvan, mutta virallisilla moottorikelkkareiteillä ja jääpeitteisillä vesialueilla kuljettaessa lupia ei tarvita.

Kelkan kuljettajalla ja matkustajalla täytyy lain mukaan olla kypärä. Kypäräpakko koskee myös avoreessä kulkevaa matkustajaa. Moottorikelkalla voi ajaa maastossa korkeintaan 60 kilometrin tuntivauhdilla, teillä 40 km/h ja jääteillä 80 km/h. Reiteillä maksiminopeus on myös 60 kilometriä tunnissa ja reessä matkustavan matkustajan kanssa liikkuessa 40 kilometriä tunnissa.

Moottorikelkkareittejä ei saa perustaa alueille, jossa niistä olisi haittaa elinkeinolle, luonnolle, maa- ja metsäelinkeinolle ja yleiselle virkistyskäytölle. Reittejä rakennettiin etenkin 80-luvulla ja niihin kuuluvat myös levähdys- ja huoltoalueet.

Moottorikelkoilla pitää olla liikennevakuutus

Moottorikelkalla täytyy olla aina lakisääteinen liikennevakuutus. Vakuutus on pakollinen, koska liikenteessä voi aiheutua vahinkoa itselleen ja muille alueella liikkujille. Liikennevakuutus korvaa vahingonaiheuttajan aiheuttamat henkilövahingot ja syyttömän osapuolen omaisuusvahingot. Oman moottorikelkan vahinkojen kattamiseksi kannattaa ottaa myös vapaaehtoinen kaskovakuutus. Se korvaa esimerkiksi kolarointi-, varkaus- ja ilkivaltavahinkoja. Liikennevakuutus on voimassa vakioajokauden aikana marraskuun alusta huhtikuun loppuun. Moottorikelkkaa voi ajaa myös kauden ulkopuolella, jos kelit ovat siihen sopivat eikä kelkkaa ole poistettu liikennekäytöstä.

Moottorikelkkailua harrastavat suomalaiset

Tutkimusten mukaan Suomessa moottorikelkkailua harrastavista 93% on miehiä ja vain 7% naisia. Yleensä kelkkailun parissa puuhailevat työskentelevät metsä- ja koneteollisuudessa sekä kuljetus-, rakennus- ja logistiikka-alalla. Harrastajia löytyy yli 15-vuotiaista aina eläkeikäisiin asti, mutta eniten harrastajia on 30-39-vuotiaiden ikäryhmässä.

Moottorikelkkailusta kiinnostuneet ovat aktiivisia ulkoilmaihmisiä, jotka harrastavat vapaa-ajallaan metsästystä, kalastusta ja vaellusta. Suosituimmat kelkkamerkit ovat rovaniemeläinen Lynx ja Polaris. Yli 40 prosenttia harrastajista kelkkailee enemmän kuin kaksi tai kolme kertaa viikossa.